lauantai 12. tammikuuta 2019

Hajun lähteellä ja pientä remppaa...


Hyvää uutta vuotta!

Joskus tuntuu tältä.
Ei ole ollut huvitusta tehdä mitään vuosikatsausta vuoden vaihtuessa, vaikka yleensä tykkään ynnätä kuluneen vuoden asioita. Vaikka olisi ollut mitä tahansa, olen pyrkinyt löytämään myös ne positiiviset asiat ja ottamaan uuden vuoden vastaan toiveikkain mielin. Nyt ei ole huvittanut. Talon hajuhaitta on vetänyt fiilikset tulevaisuudennäkymien suhteen alamaihin, koska hajuhaitta tarkoittaa sitä, että vaikka korjaussuunnitelma ja sen toteutus piti olla hyvä ja perusteellinen, jotain jäi kuitenkin huomioimatta. Uusi vuosi piti olla hometalohuoleton, muttei ollutkaan, kun vuosi alkoi talo lemuten.

Kyllä se toiveikkuus ja positiivisten asioiden näkeminen on olemassa, mutta nyt en halua tuuletella. Haluan hoitaa tämän hajuasian ensin pois päiväjärjestyksestä. Vasta sitten voin ottaa vastaan uuden vuoden, huolettomamman kuin edellinen. Tai jos se vuosi ei ole vielä tämä vuosi, ehkä se on ensi vuosi. Se kyllä tulee vielä.



Paluu rakennusvaiheisiin kuvien avulla


Onneksi talon purku- ja rakennusvaiheet on hyvin dokumentoitu. Kuvia on satoja ja nyt niille on ollut tarvetta. Olimme siis tähän saakka paikallistaneet hajuhaittaa talon ainoan kiviseinän sekä muutaman muun väliseinän lattianrajaan. Näitä on osin tiivistetty ja haju on niistä kohdin lakannut. Hajuhaitta ei ole kuitenkaan poistunut, vaan se on siirtynyt. Kyseessä on ilmavuoto alapohjan eristetilasta, eikä se tarvitse suurtakaan rööriä päästäkseen pois. Se siirtyy niin kauan kuin löytyy falskaava liitoskohta.

Valokuvista löytyi tukea hajun logiikan selvittämiseksi. Ilmavuotokohdat ovat lopulta selkeät ja
yksinkertaiset. Kantavia väliseiniä varten on valettu betonikorotus, jonka päälle tuli muutamia pystyrunkoja ennen pintalaatan valua. Osaan näistä on jäänyt epätiiveyttä lattian liitoskohtaan, koska puurunkoa on suojattu betonilta jollain solumuovityyppisellä materiaalilla ja sauma on paikoin jäänyt epätiiviiksi.







Hajun lähde

Oletettavaa on, että hajun lähde sijaitsee jyrsityssä pohjalaatassa. Pohjalaatta ei ole kostea ja kapillaarista kosteudennousua ei todettu, sen vuoksi sitä ei tarvinnut poistaa. Arvelemme kuitenkin, että pohjalaatassa olisi paikoin edelleen siihen tarttunutta hajua ja se on se, mikä on puskenut ilmavuotokohdista huoneilmaan.

Ulkoseinät on eristetty eri tavalla ja niissä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Jos eristetilasta siirtyykin hajua ulkoseinärakenteisiin, se ohjautuu höyrynsulun ulkopuolelle ja löytää reitin ulos. Ulkoseinärakenne on tiivis huoneilmaan nähden, eikä siitä ole ollut huolta. Se on todella iso helpotus!

Ilmavuodot väliseinien liitoksista olisivat olleet estettävissä hyvällä tiivistyksellä betonivalun jälkeen ennen pintatöitä, mutta jälkiviisaus ei nyt tässä mitään auta.



Purkuhommaa ja tiivistystä 


Nyt on sitten päässyt miesraasu taas remppahommiin. Kantavien väliseinärunkojen "varrella" on tietenkin makuuhuoneiden ovia ja muuta mukavaa. Jotta runkotolppien juurelle pääsee kunnolla käsiksi, oli myös ovet ja karmit poistettava. Myös väliseinän kipsilevyä paikoin avattiin, jotta näki työn äärelle paremmin ja sai massaa pruutattua oikeaan osoitteeseen. 



Nyt on tököttiä tungettu niin paljon, että luulisi hajujen loppuvan. Kaikki kantavan linjan liitoskohdat mennään tiivistäen, vaikka osasta näki heti että liitoskohta on tiivis, eikä ilmavuoto ole mitenkään mahdollinen. Muutama yksittäinen kohta näytti olevan epätiivis ja silloinkin kyse oli olemattoman pienestä raosta, mutta lemu kyllä ihmeellisesti aina reittinsä löytää. Homma ei ole vielä taputeltu, sillä vielä pitää eteisen kaapistoa purkaa ja keittiöstä vielä varmistaa pari juttua.


Laminaattiakin poistettiin muutama rivi makuuhuoneiden edustalta, jotta näkisi paremmin miltä kantavan seinälinjan sauma näyttää. Meillähän on paljon parjattu laminaatin ja solumuovin yhdistelmä, mutta mitään hajua en lattiasta havainnut, vaikka laminaattia otettiin pois ja myös betonin päällä lepäävää solumuovia raoteltiin. 

Rakennusvaiheessa betonin kuivumista seurattiin porareikämittauksin, eikä lattiapintoja asennettu märälle betonille. Märkä betonihan on usein se VOC-katastrofin aiheuttaja yhdessä lattian askeläänieristeen ja pintamateriaalin kanssa.

Uudet rakenteet tuoksuvat raikkaalle ja hyvälle, joten niistä ei ole huolta.




Toivotaan parasta, ei pelätä pahinta

Ehkä tämä tästä. Toivotaan parasta. Jätän jatkamatta "ja pelätään pahinta", koska en halua ajatella mikä se pahin on, enkä kyllä aio mitään ruveta pelkäämään. Edelleen luotan siihen, että talo on korjattu suurelta osin tosi hyvin. Tiedossa on, että hometalokorjaukset ovat vaativia, eikä niihin ole yhtä oikeaa tapaa. Ei tämä ole ensimmäinen torppa, jota korjaillaan vielä korjausten jälkeen. Niin kauan kun voin luottaa siihen että vauriot on saatu pois ja meillä on suurimmaksi osaksi hyvin tehty ja onnistunut remppa, en maalaile piruja seinille. Todellakin tavoite on siinä, että saisi mielenrauhan näistä taloasioista ja voisi keskittyä aivan muihin juttuihin. 

Vaan kyllä tämä hajuasia on korvienväliä ja paineensietoa koetellut. Sen olen todennut, että kyllä vaan työnteko on poikaa. Kun on muuta ajateltavaa, ei ehdi omissa talomurheissaan aktiivisesti vellomaan. Olen myös pyrkinyt järjestämään itselleni mukavaa ajanvietettä. Ens viikonloppuna oon lähdössä ystävän kanssa pienelle reissulle, mikä on mukavaa vastapainoa hermoille käyvälle hajuhaitalle. Ajattelin karistaa hajut kannoiltani. 😂


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mistä kaikki alkoi?

Home, so sweet! Tammikuu 2017. Blogin kirjoittaminen meidän hometaloprosessista on ollut mielessä jo pitkään, mutta sen aloittamiseen ...