perjantai 9. marraskuuta 2018

Terveyspostaus, osa 1: Muotisairas perhe


Suomessa monet lääkärit pitävät ferritiinin mittausta muoti-ilmiönä ja raudanpuutetta muotisairautena. Matalilla ferritiineillä ei uskota olevan yhteyttä niihin moninaisiin oireisiin, joita matala ferritiinitaso eli heikot rautavarastot voivat aiheuttaa. Ylipäänsä erilaiset, mm. sisäilmaongelmien laukaisemat selittämättömät oireet ja sairaudentilat mielletään mielellään korvien välissä olevaksi ongelmaksi. 

Kirjoitin pari kuukautta sitten blogissani lapseni raudanpuutoslöydöksestä. Nyt olen käyttänyt myös muut lapseni ferritiinilabroissa ja yhdenkään tulokset eivät olleet erityisen iloista katsottavaa. Mainittakoon, että kaikilla meillä on hemoglobiini normaalilla tasolla, joten pelkällä hb:n mittauksella ei olisi raudanpuutosta saatu kiinni. Ferritiinitasot ovat lapsillakin tasoa 8 - 32, eli surkeat. Syytä näille tasoille ei ole toistaiseksi selvitetty - pitäisi kyllä. On ihan mahdollista, että rautavarastotasot ovat olleet heikot aina, mutta homealtistus on laskenut niitä entisestään. Tietoa ei ole, koska aiemmin näitä ei ole mitattu. Suomessa ei tavata ferritiinejä rutiinisti mitata. Suomessa raudanpuutos on muotisairaus, eikä sellaiseen vouhotukseen kannata lähteä mukaan. 






Mitä kuuluu muotisairaalle?

Fyysistä rasitusta siedän edelleen huonosti. Sen sain todeta taas viikonloppuna oltuani ulkona metsässä, jossa kävelyaskelia kertyi noin 6 500. Kotiin päästyäni nukuin parin tunnin päiväunet ja herättyäni jalkoja kolotti ja särki ikävästi. Olo oli myös janoinen ja hutera. Tein itselleni suolajuomaa, mistä sain isosti apua siihen aikaan, kun kärsin lähes kroonistuneesta päänsärystä, aivosumusta sekä muisti- ja keskittymisvaikeuksista.  Nytkin se tuntui vähän helpottavan oloa. Suolajuoman päivittäisen käytön lopetin loppukesästä ja sen jälkeen olen nauttinut sitä vain silloin, kun olo on sitä vaatinut.

Pari viikkoa sitten suorittamani renkaanvaihto otti voimille ihan käsittämättömän paljon. Pelkkä renkaan siirtely hengästytti ja lihakset kipuilivat. Jalatkin ovat syksyn aikana alkaneet oireilla. Nilkat kipeytyvät herkästi ja sääriä kolottelee. Vointi on aaltoileva, välillä on tosi hyviäkin jaksoja. Loppukesästä urheilin kuin heikkopäinen ja kroppa kesti aika hyvin.

En tiedä, mikä osuus oireistani johtuu raudanpuutoksesta ja mikä jostain muusta. Rautalisää olen käyttänyt jo yli puoli vuotta. Ferritiinin kontrollilabroja ei ole ollut heinäkuun jälkeen, olen unohtanut pyytää, eikä lääkärikään ole ottanut asiaa puheeksi. 

Lapset ovat syöneet rautalisää vasta vähemmän aikaa, eikä kovin selkeitä muutoksia ole vielä havaittavissa. Pisimmän aikaa rautaa syöneen lapsen ilme on ehkä hivenen kirkastunut. 😊 Välillä hän oli virkeämmän oloinen muutenkin, mutta nyt on alkaneet taas koulunjälkeisunet maistua. Kaamos?


Kaamos ja raudanpuutos

Olen ollut viime vuosina ihan tajuttoman väsynyt kaamosaikana. Jaksaminen lokakuulta joulukuulle on vaatinut suuria ponnisteluja. Kroppa ja mieli ovat huutaneet unta ja valoa vuoron perään.

Toisin on kuulkaas nyt ja tajusin sen vasta ihan äskettäin! Eletään jo marraskuuta, enkä ole vielä havahtunut haaveilevani talviunille kömpimisestä, kuten niin monena kaamosaikana aikaisempina vuosina. Ihan huippua! Toki aamuisin väsyttää ja olisi mukava jäädä nukkumaan, mutta kunhan nousee ylös ja aamutoimiin, päivä sujuu ihan mukavasti. Ei tajutonta koomaa töiden jälkeen tai istuaalleen nukahteluja. Voi toki olla apua siitäkin, että olen tehnyt remonttia ruokavaliooni jättämällä sokerin ja kotimaiset viljat pois, ja pyrkinyt syömään muutenkin terveellisemmin. 

En halua tehdä syömisestä itselleni uskontoa, mutta pyrin siihen, että noudatan terveellisempää ruokavaliotani aina kun mahdollista. Joskus kun pitää saada lipsua, silloin lipsutaan, eikä siinä sen kummempaa. Takaisin ruotuun voi palata seuraavana päivänä. Tämä on toiminut kohdallani nyt muutaman viikon. Yleensä olen tosi huono noudattamaan mitään dieettejä pidempiaikaisesti, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ehkä joskus onnistun tekemään muutoksesta pysyvän. 💪





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mistä kaikki alkoi?

Home, so sweet! Tammikuu 2017. Blogin kirjoittaminen meidän hometaloprosessista on ollut mielessä jo pitkään, mutta sen aloittamiseen ...