perjantai 31. elokuuta 2018

Veikö hometalo koko perheen raudat?


Haluan kirjoittaa terveyteen liittyvistä asioista hometalopäiväkirjassani sen vuoksi, että terveysongelmilla on valitettavan suora ajallinen yhteys omaan ja perheenjäsenteni terveysongelmiin. Haluan kertoa niistä siksi, että joku voisi tekstiäni lukiessaan saada ahaa-elämyksen ja ehkä omalla kohdallaan välttyä ikävän tilanteen pitkittymiseltä.

En jaksa etsiä tähän hätään linkkejä, mutta homealtistuneilla esiintyy usein raudanpuutosta. Tai ehkä voisi sanoa ainakin niin, että raudanpuutoksesta kärsiviltä löytyy usein homealtistusta. En usko, että se on sattumaa ja on kai tuota tutkittukin.





Onni on kouluterveydenhuolto

Omalla kohdallani matalat ferritiinit eli olemattomat rautavarastot on todettu muutamia kuukausia sitten ja siitä alkaen olen käyttänyt päivittäin rautalisää, mikä on todella paljon helpottanut oloa, vähentänyt väsymystä ja hengästymistä sekä parantanut työ- ja toimintakykyä. Ajatus kulkee paremmin ja sen vuoksi olen kyennyt näkemään paremmin myös ympärilleni.

Kesän aikana havahduin siihen, että en ole välttämättä ollenkaan ainut raudanpuutoksinen meidän perheessä. Erityisesti yhden lapseni kohdalla olen jo pidempään miettinyt, onko hänen nukkumisensa määrä ja passivoitumisensa aste normaalia ikään kuuluvaa. Kun olen pinnistellyt muistiani, olen alkanut hänen kohdallaan tehdä huomioita aktiivisuuden vähenemisessä viimeisen 2-3 vuoden aikana. Tajusin, että aktiivisuuden hiipuminen on alkanut hänelläkin sen jälkeen, kun olemme asettuneet taloksi Hometaloon v. 2015.

Nyt kun kesäloma loppui ja lapset pääsivät takaisin opinahjoihinsa ja kouluterveydenhuollon piiriin, otin yhteyttä "passivoituneen" lapseni terveydenhoitajaan.  Varauduin siihen, että mitään ferritiinejä ei haluta ruveta selvittämään - olen nimittäin lukenut/kuullut, että joillain paikkakunnilla/tahoilla koko ferritiiniä pidetään turhana vouhottamisena ja muoti-ilmiönä, eikä sellaisia ruveta mittailemaan, jos potilas sitä pyytää. Niinpä selitin terveydenhoitajalle tilanteemme taustat homealtistumisineen, oman raudanpuutokseni sekä orastavan huoleni lapsen rautavarastotilanteesta. 

Turhaan pelkäsin täystyrmäystä, sillä huoleni otettiin vakavasti ja labralähete luvattiin samantien. Terveydenhoitaja vaikutti olevan kovasti kärryillä raudanpuutosasioista ja sain lapselle kattavasti laboratoriotutkimuksia mm. rautavarastojen tilanteen selvittämiseksi. Ei muuta kuin mukula labraan ja tuloksia odottelemaan.

Kun ne tulokset saapuivat, en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Lapsen veriarvothan olivat ihan totaalisen perseestä - useampi arvo viittaa selkeästi raudanpuutokseen. Huomion arvoista on se, että myös lapsella on hemoglobiini ihan normaali, eli mikäli rauta-arvoja olisi lähdetty selvittämään pelkällä hb:lla, olisi raudanpuutos jäänyt toteamatta. Meillä on molemmilla kyseessä raudanpuutos ilman anemiaa, eli ferritiini on todella matala, mutta hb normaali.

Lapsen labravastaukset ovat käyneet jo lääkärillä, mutta odottelevat vielä toisen lääkärin konsulaatiota hoito-ohjeen varmistamiseksi ja mahdollisten lisätutkimusten suosittelemiseksi. Olen todella helpottunut siitä, että tämä asia on otettu tosissaan ja voin luottaa siihen, että lapseni saa hoitoa.







Huono äiti -fiilis

Sen sijaan että osaisi olla ensi töikseen iloinen siitä että raudanpuutos löytyi, täytyy ensin ottaa vastaan itsesyytökset. Millainen äiti mä oikein olen! Ei sitten aiemmin tullut mieleen, että lapsella voi olla joku syy siihen että väsyttää! (Totta puhuen on toki tullutkin mieleen ja olen siitä lapsen kanssa puhunut, mutta en ole silti tajunnut tätä. Ennen kuin nyt, puoli vuotta oman raudanpuutoslöydökseni jälkeen.)

Heti lapsen masentavat labravastaukset saatuani olen pommittanut muidenkin lasteni terveydenhoitajat läpi ja pyytänyt mahdollisuutta lasteni rauta-arvojen selvittämiseen. Heillekin on labrat luvattu, joten voin olla kiitollinen ja helpottunut siitä, että pian saadaan muidenkin mahdolliset raudanpuutokset selvitettyä. Ei muuta kuin rautaa naamariin sitten koko porukalle, jos niikseen tulee.

Älkää tehkö kuten minä teen, vaan tehkää kuten sanon, eli jos ootte porukalla homealtistuneet, niin selvittäkää heti rautavarastonne, please! Elämänlaatu kärsii todella paljon, jos elää 2-3 vuotta zombiena raudanpuutoksen takia. Jos sen voi välttää sillä, että tajuaa asian ennen kun on kärsinyt niin kovin paljon ja syyttänyt itseään siitä ettei vaan jaksa, kantsii oikeasti toimia! 💪



Lomia ja eläkettä odotellessa

Vaikka kesäloma oli niin hyvä ja virtaa oli enemmän kuin pitkään aikaan, lakkas se aurinko paistamasta risukasaankin. Kun loma loppui, alkoi hyvin alkanut urheilu-urani 😅 hyytyä. Ei tässä enää mihinkään urheilemaan voi kuvitellakaan menevänsä. Työssäkäynti käy urheilusta, vaikken mitään fyysistä työtä teekään, mutta sillä mennään. Se on asia, mikä  mun vaan täytyy vielä hyväksyä. En silti menetä toivoani, etteikö tämä tästä vielä joskus muuksi muuttuisi. Eläkkeellähän saa muuten kuntosalikortinkin edullisemmin, että ehkä tähtäin on vaan asetettava sinne. 😎



💓💓💓

4 kommenttia:

  1. Saaku udella mitä tasoa teillä ferritiinit olivat, itsekin vasta mittautin ja ei ne nyt kamalan matalat olleet, mutta reilusti alle sen mitä yleisesti keskustellaan olevan hyvä arvo. Jatkuva zombius on täälläkin vaivana :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Itselläni ferritiini on ollut alimmillaan viidentoista hujakoilla, mutta viimeksi mitatessa oli sentään jo lähempänä 40, en muista tarkkoja lukemia. Tavoitteena on ainakin 100, eli vielä on paljon tankattavaa.

      Nyt on kaksi lapsista käynyt verikokeissa. Ensimmäisellä oli ferritiini vain 8 (viitearvojen ollessa 30 - 400) ja raudanpuutos näkyi myös muutamissa muissa veriarvoissa (muutamia arvoja oli viitealueen alapuolella). Hb oli kuitenkin ihan hyvällä tasolla.

      Lapsi nro 2: ferritiini 16. Hb ja kaikki muut viitearvoissa.

      Muut mukulat ja mies on vielä käymättä labrassa.

      Tää on kyllä niin järkyttävää, kun on tajunnut raudanpuutoksen niin myöhään! Kuinka paljon matalat ferritiinit onkaan vaikuttaneet myös lasten vointiin! :(

      Itse olen syönyt lisärautaa jo niin pitkään, että olo on kyllä todella paljon parempi kuin kolmeen vuoteen. Edelleen rasituksen sieto on heikentynyt, mutta pää toimii paljon paremmin. Ei enää juurikaan muistiongelmia, suuria keskittymisvaikeuksia, aivosumua ja takkuisuutta. Kyllä sitä onkin joutunut karseessa kuosissa selviytymään työstä ja kaikesta, kun pää on ollut ihan takussa. Nyt en tarvitse enää päiväuniakaan, kun ajoittain oon ollut niin väsynyt, että pelkkä sohvalle lösähtäminen on saanut nukahtamaan. Oon saattanut nukahtaa kesken lauseen, eli ei ole kovín vahvasti aina mennyt. :D

      Poista
  2. Hui, teillä on pudonnu kyllä tosi alas nuo :( Mullakin oli luku 26, mutta lääkärin mielestä se oli ihan hyvä.

    Oma lapsi pitäisi myös saada labrattua, vaan sepä ei niin vain täällä onnistukaan. Hän ei kyllä ole väsynyt, mutta kun samassa kodissa asutaan ja ongelmaa täällä on, niin epäilyshän se herää helposti.

    Mulla nuo samat oireet kun sulla, lisäksi muuta terveydellsitä haittaa josta myös samat oireet mahsollisia.

    Minun piti omakustanteisesti tuo maksaa kun työteveryslääkäri ei nähnyt tarvetta ottaa ferritiiniä MUIDEN verikokeiden rinnalla. Silti olen valittanut väsymysyä, mustia, jaksamattomuutta, hengästymistä yms yms. Ja tietenkään niihin vaivoihin ei PVK kerro mitään kun siellä kaikki ok.

    Mutta parempaa huomista kohti ja rautaa naamaan :D

    P.S mitä rautavalmistetta annat lapsille? Mulla viisvuotias kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kurjaa, että suhtautuminen ferritiinin mittaukseen on ollut noin jäätävää sun työterveyshuollossa. Mulla on ollut onnea matkassa, kun sekä työterveyshuolto että lasten kouluterveydenhuolto on suhtautunut ferritiinipyyntöihin asiallisesti. Ei ole tarvinnut käydä minkäänlaista vääntöä asiasta. Erityisesti kouluterveydenhuollossa on huoleni otettu vakavasti ja ovat muitta mutkitta laittaneet lähetteet. Kaikilla lapsilla on eri koulu ja terveydenhoitaja, mutta yhtä lailla suhtautuminen on ollut myönteistä heistä jokaisella.

      Vielä kun saisi koko perheelle jonkun "rautalääkärin", niin saisi keskitetysti asiat hoitoon. Ilona Ritolalla on nettivastaanotto, sitä nyt harkitsen. Saisi hoitaa kotoa käsin ison porukan rautavajeet, eikä tarvitsisi pakata porukkaa autoon ja lähteä matkojen päähän. En tiedä meidän seudulta lääkäriä, joka olisi ferritiineille vihkiytynyt.

      Meillä on rautalisänä käytössä Ferrodan (tabletit), mutta lapset eivät ole pieniä. 5-vuotiaalle antaisin varmaan jotain nestemäistä valmistetta.

      Poista

Mistä kaikki alkoi?

Home, so sweet! Tammikuu 2017. Blogin kirjoittaminen meidän hometaloprosessista on ollut mielessä jo pitkään, mutta sen aloittamiseen ...