maanantai 16. heinäkuuta 2018

Elämä on laiffii: Talomutsi lomailee


Tervehdys kesälomailevalta hometalomutsilta! Vai pitäisköhän jo jättää tuo home-sana pois ja olla pelkkä Talomutsi, kuten eräs 'hometaloystäväni' ehdotti. 😊 (Terveisiä! 💓)

On se ihmeellistä, miten nopeasti muutoseen mukautuu. Kaikki home-evakkoon ja jopa talokriisiin liittyvä tuntuu kaukaiselta, eli nopeasti olemme kotiutuneet ja jatkaneet elämäämme näissä puitteissa.

No joo, onhan täällä vielä pari projektia... 😰




Miesparka ei ole vielä päässyt kesälomalle saakka ja edelleen uhraa vapaa-aikansa nikkarointiin. Jotkut potkupallon MM-kisat sentään pakottivat sohvalle suoden kaivattua taukoa rakennuspuuhista. Talo on suunnilleen kondiksessa, mutta nuo pihatyöt vielä retajaa. Kolme kesää sitten hienosti uudistettu ja sittemmin purettu kuisti on ollut nyt uudelleen työn alla ja kohta se on valmis. On mulla kätevä mies! 😍 



   



Kuistin valmistumisen jälkeen onkin aika siirtyä takapihan puolelle, missä odottaa melkoinen työsarka terassin rakentamisessa. Meillä on ollut talon takapuolella iso terassi, josta noin 2/3 on ollut katettu ja 1/3 lasitettu. Lasitettu osio olisi muutenkin kaivannut huolto- ja korjaustöitä rankalla kädellä, koska sadevesien puutteellisen ohjauksen vuoksi osa sen rakenteista oli lahoamispisteessä, eikä lahoavan puun päälle aseteltu lasitus enää ollut turvallinen. 90-luvulla tehty terassin lasitus ei tosin muutenkaan täyttänyt nykypäivän turvallisuusvaatimuksia. Vaikka tuo terassi olikin korjauslistalla, sille ei onneksi ehditty tehdä mitään ennen viime kesää, jolloin terassit piti muutenkin purkaa salaojien uusimisen vuoksi.

Terassin kanssa tulee työtä riittämään. Ajan- ja rahanpuutteen vuoksi meille ei tule enää lasitettua terassia. Katettu avoterassi riittää, nyt sitä vain laajennetaan. Intoa pursuileva kökkäväki voi ilmoittautua mitä pikimmiten, jotta pääsisi tuo mieskin joskus nauttimaan kesästä muutenkin kuin työkalut kädessä. 📣⌛📞🔨🔧🔦




Ferritiinit nousussa, samoin kunto


Elämä tuntuu yhtäkkiä hirvittävän helpolta. Merkittävä syy siihen löytyy paitsi remontin päättymisestä ja taloonpaluusta, myös terveydentilani huomattavasta kohenemisesta. Onnekseni raudanpuutos löydettiinOlen käyttänyt rautalisää nyt muutaman kuukauden ja ferritiinitasot ovat lähteneet hyvin nousuun. Se on tuntunut selkeästi voinnissa ja kontrollilabratkin sen vahvistivat. Vielä aikoihin ei olla ferritiinin suhteen tavoitetasossa, mutta positiivista on se, että rautatabletit näyttäisivät imeytyvän ja saan voimia takaisin koko ajan lisää. Suunta on oikea! 👍 

   
   
Paras kesäloman aloitus ikinä!
Huikee nousu! 💪


Myös suolavettä juon yhä päivittäin. Jos joskus suolavesipullon mukana kuljettaminen unohtuu koko päiväksi, seuraavana päivänä on takkuinen olo. Jostain syystä kroppani tarvitsee suolaa normaalia enemmän. Aivosumu, minkä koen merkittävästi heikentävän kognitiivista suoriutumistani, on pysynyt enimmäkseen poissa näillä konsteilla. Uskoakseni molemmat, sekä suola että rauta, vaikuttavat asiaan.

Ai niin! Migreenit ovat lähes kokonaan loppuneet suolaveden + rautalisän myötä! Vielä keväällä migreeniini väläyteltiin estolääkitystä, kun kohtaus- ja särkylääkkeitä meni kuin leipää. Nyt olen 3-4 kuukauden aikana joutunut käyttämään migreenilääkkeitä muistaakseni kahteen migreeniin ja lisäksi pari kertaa särkylääkkeitä ei-migreenityyppiseen päänsärkyyn. Sen olen valitettavasti joutunut huomaamaan, että sisäilmaongelmille olen entistä herkempi. Päänsärky on alkanut usein homealtistuksen jälkeen. Paras keino välttää päänsärkyä ja migreeniä on välttää homealtistusta.



Tervetullut tavallinen elämä 💓


Se, mitä olen eniten kaivannut, on tavallinen arki. Ja tavallinen loma. Viime kesänä olin lomallani toista viikkoa niin huonossa kunnossa, etten meinannut sängystä ylös päästä. Jalkeilla ollessa alkoi heti pyörryttää, hengästyttää ja oksettaa. Tuolloin olimme juuri muuttaneet pois hometalosta ja raskas remonttivuosi oli alkanut.  Sitä olotilaa on vaikea kuvailla. Vointi oli niin kertakaikkisen surkea, että jo pelkästään auton rattiin hyppääminen sellaisessa aivosumussa on ollut riski. Mainittakoon, että viimeisen parin vuoden aikana olen toheloinut autollani kahdesti. Sain aikaiseksi yhden peräänajon risteyksessä (siis itse ajoin edellä ajavan auton perään) ja kerran peruutin kaupan pihassa toisen auton perään. Onneksi ei isoja vahinkoja tullut, mutta jouduin toki pienten peltivaurioiden maksumieheksi. Näitä ennen olin ajanut ilman törmäilyjä ainakin 15 vuotta. (Okei, just muistin, että muutama vuosi sitten sihtasin vähän huonosti autokatokseen ja aiheutin hieman kosmeettista haittaa sekä autoon että tolppaan...)






Arjen pieniä iloja


Nyt loma tuntuu lomalta. Ehdin käydä lasten kanssa jo pienellä reissullakin. Ostin laivaliput useita viikkoja etukäteen, mikä tuntui ihan järjettömän ihanalta ja vapauttavalta. Viime kesänä en olisi uskaltanut tehdä niin, koska vointia ei voinut ikinä ennustaa. En olisi uskaltanut maksaa etukäteen reissua, jonka toteutumisesta ei olisi ollut takeita. 

Ylipäänsä mahdollisuus kaikenlaiseen pieneen tekemiseen on ihana asia. Aiotaan mennä poimimaan mansikoita, uimaan ja mökille. Ja olla vaan. Ajatus siitä, että voin tehdä taas asioita mistä nautin, on todella helpottava. Ja että voin olla muutakin kuin alati väsynyt, akku hyytymispisteessä. Enää ei tarvitse koko ajan punnita tekemisiään sillä perusteella, että jonkin asian tekeminen on jostain muusta pois, koska virta ei riitä välttämättä molempiin.

Nyt kun talon remontti on ohi, alkaa olla kuntoremontin aika. Ruokavalion fiilausta ja säännöllistä liikuntaa, ei ne ylijäämäkilot muuten lähde. Valitettavasti ne ei lähde sillä, millä ovat tulleetkin. Rullaluistelua olen taas aloitellut ja se tuntuisi ainakin kohtuullisessa määrin ruholleni sopivan. Liikuntasuoritus tuntuu edelleen kropassa takkuisuutena ja lievänä aivosumuna seuraavana päivänä, mutta toipuminen ei kestä enää useita päiviä, kuten aiemmin. Toivon, että jonain päivänä voin liikkua niin paljon kuin haluan ja jaksan, ilman että seuraavat päivät menee ihan sumussa. 


Helteistä heinäkuuta ja iloa! 🌞






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mistä kaikki alkoi?

Home, so sweet! Tammikuu 2017. Blogin kirjoittaminen meidän hometaloprosessista on ollut mielessä jo pitkään, mutta sen aloittamiseen ...