torstai 14. kesäkuuta 2018

Talokriisimme hintalappu



Onko elämää hometalokriisin jälkeen?



Tekstieni julkaisutahti on rauhoittunut viime viikkoina talon valmistumisen myötä. Mies toki on tuossa kolmen postauksen verran palannut työvaiheisiin ja jatkaa tarinaansa inspiraation iskiessä ja ehtiessään. 

Niin kauan kun talomme remontti oli kesken, taloasiat pyörivät mielessä koko ajan. Kirjoittaminen on antanut mulle niin paljon, että olen onnellinen päätöksestäni tämän blogin aloittamisesta. Ehkä olisi ollut vielä parempi, jos olisin tajunnut tehdä sen jo aiemmin. Blogillani on tällä hetkellä 12 868 näyttökertaa, joten en kirjoita vain itseäni varten. Saamani palautteen perusteella blogistani on ainakin jollekin ollut apua, vertaistukea. Sen kuuleminen on kovasti lämmittänyt mieltä. Olen myös saanut uusia tuttavuuksia blogini kautta, mikä on tosi kiva juttu. 😊





Remontti on ohi ja olemme palanneet kotiin. Mitä se tarkoittaa?





Helpotusta. Ei tarvitse enää pinnistää jaksaakseen projektin loppuun, koska se loppui jo. (Ok, tontilla edelleen makaa kaatopaikalle menevää kamaa ja kaikki talon sisäänkäynnit on revitty ulkopuolelta auki viime kesänä ja ne ovat niillä sijoillaan edelleen, mut nämä nyt on enää pieniä juttuja tässä vaiheessa.)

Kiireettömyyttä. Ei tarvitse säntäillä kahden asunnon väliä, tai kaupasta toiseen hankkimassa rakennustarvikkeita.

Yhteistä aikaa. Kun ollaan kotona, silloin ollaan kotona. Jos ollaan raksalla, silloinkin ollaan kotona, koska se on kotona. 

Omaa aikaa, tilaa. Kaivatessaan yksin oloa voi kotoaan etsiä ja myös löytää mieleisensä sopen ollakseen epäsosiaalinen.

Harrastuksia tms. Myös harrastaminen on mahdollista, koska rakentaminen ei enää määritä aikatauluja. Talossa on kaksi aikuista, mikä mahdollistaa kotoa irtaantumisen huomattavasti helpommin.


Hometalokriisistä toipuminen, remonttiväsy


Meissä asuu silti levottomuus

Kun haluaisi palata normaaliin arkeen, mutta ei enää muista mitä se on. Voidakseen palata takaisin siihen mitä oli ennen tätä prosessia, joutuu ihan pinnistelemään muistaakseen mitä se oli. Haluanko palata siihen? Missä on se arki, mihin haluan palata?

Olen pikakelannut elämääni viime vuosien ajalta, enkä voi olla olematta surullinen siitä, miten terveyteni romahti asuessamme hometalossa. Suunta on onneksi nyt koko ajan parempaan, mutta terveydentilani on yhä kovin kaukana siitä mitä se oli ennen

Kun keho on myrkyttynyt altistuessaan kaksi vuotta terveydelle haitallisille kosteusvauriomikrobeille ja terveys pettää, ei ehkä ole ihan realistista odottaa toipumisen tapahtuvan omien toiveiden mukaisessa aikataulussa. Täytyy vain uskoa ja luottaa siihen, että ajan kanssa keho kyllä toipuu siitä kaikesta kuormasta, mitä tämä talo kaikkineen on sille kasannut. Jos ei toivu, sekin täytyy opetella hyväksymään, mutta siihen en ole vielä valmis.





Talokatastrofimme hinta


Terveyttä tai sairautta ei voi mitata rahassa. Teoriassa voisin laskea ainakin osan niistä kuluista, joita oma tai perheeni sairastaminen talossa asuessamme ja sen jälkeen on tullut maksamaan meille, työnantajalleni ja yhteiskunnalle. En kuitenkaan tee sitä. Kulut sitä paitsi tulevat vielä kasvamaan, sillä pyörimiseni terveyspalveluissa jatkuu ja nyt olen (2,5 vuoden pyörimisen jälkeen) pääsemässä ihan erikoissairaanhoitoon asti ihmeteltäväksi.


Talon kulut ehkä enemmän kiinnostavat, joten voin kertoa niistä lisää.


- Tutkimus-, selvittely- ja asianajajakulut ~11 000

- Jätemaksut (vaihtolavat, kaatopaikkakuormat) ~3 000

- Palkat ulkopuolisille ~44 000 
(mm. maanrakennustyöt, suurtehoimurointi, vastaavan työnjohtajan työt, betonointi, kirvesmiehen työt, porareikämittaukset ym. rakennusaikaiset tutkimukset, ilmanvaihtotyöt, vesi- ja viemäröintityöt, sähköurakointi, kalusteasennustyöt)

- rakennuskonevuokrat ~1 500

- työkalut, rakennustarvikkeet, eristys, pintamateriaalit yms. ~20 000

- kalustus, sisustus (keittiö, välttämättömät huonekalut, valaistus, hanat, kaapistot, kodin tekstiilit)  ~12 000

- väistöasunnon vuokrat ~8 500

= ~100 000



Omalle työlle ei ole laskettu hintaa, eikä työtuntien määrästä ole pidetty kirjaa. Jos meillä olisi ollut palkattu kirvesmies kaikelle sille työlle mitä mieheni on tehnyt, hintalappu olisi jokusen kymppitonnin isompi.

Lisäksi se raha mitä meillä turhaan meni asuntokauppojen jälkeen tekemiimme remontteihin (pinnat, yläpohjan lisäeristys, putket, kuisti yms), mikä suureksi osaksi revittiin kaatopaikalle pari vuotta myöhemmin, sekä jätelavalle kannetun irtaimiston hinta arvioituna, voidaan lisätä kustannuksiin ainakin 15 000. Näin ollen hintalapuksi talokriisillemme voisi heittää ~115 000

Tässä summassa ei ole huomioitu niitä epäsuoria taloudellisia menetyksiä, joita meille on koitunut mm. siitä, että asuntolaina on ollut lyhennysvapaalla koko tämän ajan ja olemme maksaneet pelkkiä korkoja. 







Uus talo, uus arvo, uus hinta  -   paitsi vakuutusyhtiössä 


Talomme arvo on toki nyt merkittävästi noussut entisestä, joten ei tuo summa sentään kokonaan takkiin tullut, ja saimmehan me hinnanalennustakin, jolla saimme maksettua ihan hyvän siivun remontista. 

Velkaa on silti niin paljon, että melkein pyörryn, kun välillä erehdyn vahingossa näkemään tuon dramaattisen numerojonon verkkopankissani. Jos me jonain päivänä meinaamme ihan musertua ison asuntovelkataakan alle ja haluammekin muuttaa pieneen metsämökkiin keskelle korpea, ostakaa pois tämä meidän kaikella rakkaudella kokoon kursittu kohtalokas kotimme. 😊 

Soitin muuten tuossa muutaman päivä takaperin toiveikkaana vakuutusyhtiöön kertoen remontin valmistumisesta. Uudistukset päivitettiin vakuutuskirjaan ja odotin  vähintäänkin tähtitieteellistä alennusta vakuutusmaksuihin näin laajamittaisen remontin johdosta. Koska talossamme kuitenkin yhä on 80-luvun ulkoseinät ja vesikatto sekä 90-luvun laajennusosa, talon vakuutuksiin tuli vuositasolla huojennusta kokonaisen 20 euron verran. 😂 


...

Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa katkerannegatiivista tekstiä, vaikka tämä saattaa siltä kuulostaa. Me ollaan oikeasti oltu tosi helpottuneita ja onnellisia, kun ollaan päästy takaisin kotiin ja talo vaikuttaa hyvältä. Monesti iltaisin tekisi mieli vain jäädä ihastelemaan uutta kotia nukkumisen sijasta. Ollaan tyytyväisiä ratkaisuihin ja täällä on hyvä on olla.

Silti välillä tulee pysähdyttyä miettimään tätä matkaa ja todettua, että ei tämä prosessi vielä kokonaan ohitse ole. Ei tässä kriisissä ole on ja off -nappuloita. Kun yksi vaihe päättyy, toinen alkaa. Stressi on ollut joka tapauksessa pitkäkestoista ja se on koetellut voimavaroja. Koska emme ole robotteja, ei muutoskaan tapahdu nappia painamalla. Kesäloma lähestyy ja silloin yritetään ottaa rennosti, lähteä mökille ja olla vaan.


...


Toivo on kantava voima, jota sydämestäni toivon kaikille hometalokriiselijöille. Täytyy vain uskaltaa luottaa siihen, että asiat järjestyvät - tavalla tai toisella.




4 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että se pahin, vaikkakin matka on nyt takana. Nyt saa hengittää ja hengähtää ja ottaa iisisti <3

    VastaaPoista
  2. Siis pahin, vaikkakin kallis, piti tuossa äskeisessä olla lauseen alussa...olikohan siinä vai puuttuiko jokin sana :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta! Blogistasi olemme todellakin saaneet paljon apua, vertaistukea tämän kriisin keskellä. Toivoa on, että joskus tämän remontin ja kaaoksen jälkeen helpottaa. Ja voisi palata ns. normaaliarkeen. ��
    Ihana, että teillä on pahin urakka takana. Kaikkea hyvää teidän perheen kesään!<3
    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteestasi Laura ja hurjasti tsemppiä teillekin remppaan, lopussa kiitos seisoo! :)

      Poista

Mistä kaikki alkoi?

Home, so sweet! Tammikuu 2017. Blogin kirjoittaminen meidän hometaloprosessista on ollut mielessä jo pitkään, mutta sen aloittamiseen ...