tiistai 5. kesäkuuta 2018

Persvakoäijä avautuu, osa 3: Sisään rynnäköintiä ja kökkähenkeä(kö?)



Hetki ennen öttiäisten kuolemaa.

Ou jeah!! Ulkopuoliset hommat tuli siis tehtyä ja nyt oli Navy SEAL -joukkojen aika tehdä lähes huomaamaton rynnäkkö ovesta sisään. Tähän suunnattoman suureen ryhmään kuului siis isäni + minä. Mainittakoon, että isäni oli erittäin suurena apuna myös ulkopuolisissa töissä. Kunnia siis myös toiselle persvakoäijälle, joka 70-vuotiaaksi ukonkörilääksi perseili varsin tehokkaasti koko prosessin ajan. Kiitän toki myös appivanhempiani avusta tämän prosessin aikana. Ilman heitä ei muuten ruoho tällä tontilla vielä kasvaisi ja romuläjät loistaisivat läsnäolollaan. Toki myös äitini (70 v.) kävi betonia lavalle punnaamassa, joten iso kiitos kaikille vanhuksille. 

Kökkähenkihän on tunnetusti Etelä-Pohjanmaalla varsin suurta, tosin se ei ainakaan meidän tontilla mitenkään suuresti läsnäolollaan huokunut (pois lukien siis vanhempamme). No, enpä kyllä paljoa pyydellytkään, joten turhaa kitisen.  Kai se ajatus pyytämisestä tuntui kerjäämiseltä ja joku sisäinen katkeroituja päätti hoitaa homman ilman vinkumista, ei tartte auttaa vittu! Ajatukseni oli, että eiköhän nyt luulisi tälläisen projektin näkyvän kauas, kun sosiaalinen media työnsi kuvaa kuvan perään tästä hullunmyllystä. Illan tullen kuvaa siis facebookkiin päivän remppahommista ja odottamaan, että puoli valtakuntaa tykkää ja näkee, millainen soturi ja sankari olenkaan ollut. Pitihän sitä vaimollekin pullistella siinä toivossa, että illan hämärtyessä sankarillisuus saisi arvoisensa päätöksen. 😊 😊

Tiedustelu oli tehnyt hyvää työtä ja tiesimme, että vihollinen lymyilee pääosin alapohjassa. Yläpohjassakin muutamia sissiryhmiä kuulemma lymyili, joten sinnekin tulisi vielä rynnäkkö tehdä, mutta ensisijainen kohde ajankohtaisesti olisi alapohja. Ensin piti kuitenkin hämätä vihollista ja purkaa kiintokaulusteet keittiöstä ja muista huoneista.






Eivät arvanneet, että seuraava isku tuleekin heistä katsoen ylhäältä päin ja se ei tulekaan ihan pienellä ryminällä. Kiintokalusteet siis pois ja vielä tässä kohtaa meillä oli vaimoni kanssa jalo ajatus siitä, että kyseiset kalusteet palautuvat takaisin paikoilleen. Tosin liesituulettimen vaihtoa suosittelin sen jälkeen, kun itselleni ei mitenkään avautunut se asia, miten se oli kiinnitetty… Päätin toimia kuten terveydenhuolto-oppilaitoksen pääsykokeiden psykologisessa palikkatestissä aikoinaan, voimalla läpi. Sillä se opiskelupaikkakin varmasti irtosi, eivät uskaltaneet evätä pääsyäni mielenterveyshoitajan opintoihin.


Seuraavana aamuna  sitten siis rynnäkkö tupaan ja paljastamaan vihollisen poteroita, aseena Dewaltin akkuporakone ja joku kiinalainen käsisirkkeli (ostin, kun oli niin halpa ja köyhän ei sitä pitäisi koskaan tehdä), joka taistelun tuoksinassa leipoi vittu kiinni. Savu vaan nousi, kun käämit kärysivät. Hetken jo toivoin jonkinlaista oikosulkua ja kipinöintiä, sekä siitä aiheutuvaa tulipaloa. Mutta ei kai tyhminkään vakuutustarkastaja olisi uskonut, että tässä elämäntilanteessa ja mielentilassa olisi vahingossa kipinä kutterikasaan lentänyt ja en olisi sitä muka itse huomannut. 


Seinässä tiedustelun tekemä reikä.

Eipä siinä, kuten sanoin, ryminällä läpi. Ensin parketit halki, sitten lastulevy halki ja ensimmäinen homepotero näki päivänvalon. Päässäni oli muistaakseni vielä siinä vaiheessa ihan perus 3M nenäliinaa muistuttava ”hengityssuoja”. Kun reikä syntyi, päätin tietenkin uteliaisuuttani lykätä nenäni sinne kutterin sekaan, koska tahdoin tietää, olinko osunut nilviäisten kemiallisten aseiden tehtaaseen. Voi helevetti se oli virhe, sehän haisi kuin ketunpesä!! Ei epäilystäkään, vihollinen oli läsnä. 


Ketunpesälle haiseva ensimmäinen avaus.


Siltä seisomalta päätin hakea hivenen paremman hengityssuojan. Kävinkin hakemassa oikein tyylikkään, semmoisen kumisen, joka muistutti intin häkäpärstää. No, sehän toki sopi tähän taisteluteemaan varsin hyvin. Yhteistä niillä oli myös se, että ne olivat yhtä vaikeat antamaan riittävästi happea ja naama tietenkin hikoili, elimme kuitenkin elokuun alkupäiviä, joten lämpöäkin vielä riitti.


Uusi häkäpärstä ja kiinalainen jingjang.
Olikin todella fiksua pitää välillä tupakkataukoja ja ihmetellä, miksi ottaa henkeen. Lopetin muuten röökin polttamisen tämän projektin aikana, mikä oli mielestäni pienoinen ihme. Toki pontena oli ikuinen köyhyys ja pienessä stressissähän röökiä paloi tietenkin tuplamäärä, mikä puolestaan alkoi näkyä ihan suoraan sanoen totaalisena köyhyytenä. Se köyhtyminen tässä oli joka tapauksessa edessä, mutta päätin edes hidastaa sitä.

Mutta kuten kerroin jo aiemmin, se kiinalainen käsisirkkeli teki oharit juuri kriittisellä hetkellä. Kyllä suoraan sanottuna vitutti. Uutta en todellakaan lähtisi ostamaan, joten täytyi improvisoida. Puukkosaha saisi korvata sirkkelin, ei ehkä tässä tapauksessa ollut paras mahdollinen, mutta sillä mentiin loppuun. Koittakaapa itse sahata häkäpärstä päässä puukkosahalla 22mm lastulevyä siten, että lattiakoolausten väli on 60 cm ja sahaat pitkittäissuunnassa noin 7 metrin matkaa useammasta kohtaa. Puukkosahan metrivauhti minuutissa on vähän kehnompi kuin sirkkelin, joten hikeä, verta ja kyyneleitä sai vuodattaa jonkun litran ennen maaliin pääsyä. Moottorisaha kyllä kävi mielessä, mutta jotenkin ajattelin tässä itseäni. Jos olisin sisätiloissa hurauttanut Stihlin käyntiin, olisin minä todennäköisemmin ollut ulkona ennen lattiamateriaaleja.


Tässä kuvamateriaalia asiasta.




Joka tapauksessa tavoitteeseen päästiin, öttiästen poterot oli paljastettu! Oli siis aika tullut tyhjätä koko pajatso ja siirtää homearmeija alapohjasta ulkoruokintaan. Eli purut pois ja pohjalaatta näkyviin.



Kasa lastulevyä ja väsynyt kiinalainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mistä kaikki alkoi?

Home, so sweet! Tammikuu 2017. Blogin kirjoittaminen meidän hometaloprosessista on ollut mielessä jo pitkään, mutta sen aloittamiseen ...