lauantai 2. kesäkuuta 2018

Mies löytyi kotoaan aamukahvilta - puoliso ihmettelee tapahtunutta



Tänään oli aamu, jota olen odottanut vuoden päivät. Vapaapäivän aamu ja aamukahvit puolison kanssa, omassa kodissa, ihan rauhassa. Puoliso ei haihtunut mihinkään, koska ei enää tarvinnut lähteä rakentamaan. 😊 

Aamuisin katoava mies on tuttu ilmiö varmasti monelle talonrakennusvaihetta elävälle. Joskus olen miettinyt että mitä tässä valitan, kyllähän muutkin rakentavat taloja, eivätkä tee siitä (välttämättä) numeroa. Hometaloprojekti on kuitenkin sillä tavalla eri juttu, että se harvemmin perustuu pitkäaikaiseen unelmaan, säästämiseen, säntilliseen talouden suunnitteluun ja pilvilinnojen rakenteluun. Se tulee varoittamatta, eikä kysele lupaa, saati että oliskos taloudelliset resurssit valmiina "pieneen" yllätykseen? Hometalohelvetti on ihan just niin paskaa miltä se kuulostaakin.

No. Kotona ollaan joka tapauksessa rankan vuoden jälkeen. Olemme hengissä, elossa, orientoituneet aikaan ja paikkaan. Järki vielä juoksee ja kaikki ovat realiteeteissa, sikäli kun itse olen riittävästi realiteeteissa sitä arvioimaan. 😆 Ei tullut avioeroakaan. Okei, kerran tai pari saattoi jompi kumpi siitä heikkona hetkenään haaveilla stressipisteiden ollessa huipussaan, mutta se on lopulta aika vähän se.

Lapset ovat niin hurjan sopeutuvia, että ei voi muuta kuin olla kiitollinen. Vuosi evakkoasumista olisi voinut olla suurempikin haaste meidän konkkaronkalle, johon kuuluu aikuisten lisäksi lapsia ekaluokkalaisesta teineihin. Kertaakaan en vuoden aikana kuullut lasten suusta kitinää oman huoneen puuttumisesta. Joko he eivät viitsineet hermostuttaa  hermoheikkoa äitiparkaa yhtään enempää, tai asia ei lopulta ollut heille niin merkityksellinen kuin kuvittelin. Itse sen sijaan kitisin (ja vielä enemmän kärsin!) oman tilan puutteesta. Nyt ei tarvitse enää sitä surra, sillä evakkoasunnon avaimet on luovutettu kaksi päivää sitten, joten olemme evakkoasumisesta vapaat. 

Nyt meillä on 153 m2 asuinpinta-alaa. Nautin isoista huoneista ja avarasta tilasta. Huomaan usein hakeutuvani omiin oloihini, kun siihen on lopultakin mahdollisuus. Muuttolaatikoita ja -pussukoita on vielä jäljellä ja tavarat hakevat paikkaansa, mutta suurin kaaos on selätetty, eikä enää ole kiire mihinkään.





VOC-oireet loistavat poissaolollaan


Meitä varoiteltiin uusien materiaalien aiheuttamista oireista muuttaessamme vastaremontoituun/-rakennettuun kotiimme. On tavallista, että uudet materiaalit "käryävät" jonkin aikaa. Moni homealtistustaustainen tai muusta syystä sisäilmasairas saa oireita näistä käryistä, eivätkä kaikki niiden vuoksi pysty missään nimessä muuttamaan uuteen taloon. Onneksi VOC-yhdisteet yleensä poistuvat ajan mittaan, mikäli rakennus on terve.

Epäilemättä meillä näitä yhdisteitä kodissamme on, mutta onni on se, että emme ole sairastuneet niistä. Ainakaan toistaiseksi (kop kop!). VOC-päästöjä mietimme toki jo rakennusvaiheessa ja kemikaalikuormaa vähentääksemme esimerkiksi sisämaaleina käytettiin Teknoksen Biora-sarjaa, jossa päästöihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Maalausvaiheista kirjoittelin huhtikuussa.

Jos jotain, niin sormien ihon halkeilusta olen kärsinyt viime viikkoina runsaasti. Sopii hyvin siihen, että näinä viikkoina olen jatkuvasti siivonnut taloa, jolloin iho on ollut kovilla rakennuspölynkin vuoksi. Muutoin olen voinut ihmeenkin hyvin (kunhan nautin suolajuomani ja rautani päivittäin). Samoin sisäilmaherkin lapsenikin voi hyvin uudistetussa huoneessaan. Tämä on ollut ihan mahtava juttu, koska fakta on, että kaikki eivät pysty palaamaan homeremontoituun taloon. Aika tämän tietysti meidänkin kohdalla vasta näyttää, mutta alku vaikuttaa lupaavalta ja me nautimme siitä täysin siemauksin. 👍


Ilmanvaihto kunnossa!


Tutkimusten perusteella talomme mikrobivaurion syntylähteeksi arveltiin rakennusaikaista kosteutta pohjalaatassa. Kun sen päälle on tehty puukoolaus kutterieristeellä, on mikrobitoiminnalle suotuisat olosuhteet olleet siinä, heti kättelyssä. Vuosia myöhemmin koneellisen ilmanvaihdon jäädessä riittämättömäksi (taloa on mm. laajennettu 90-luvulla) mahdollisesti passiivisessa tilassa lepäillyt mikrobikasvusto on saanut uuden mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Kävi myös ilmi, että talomme ilmanvaihto on ylipaineistettu jo vuosia sitten... 😰  Kun ilma ei ole päässyt tehokkaasti poistumaan, se on painunut rakenteisiin, mikä on ollut mannaa kosteusvauriomikrobien olosuhteille alapohjassa. Tiedossamme ei ole ylipaineistuksen syytä - sitä voi vain arvailla.


Oi Vallox! 😍
Nyt talossamme pöhisee jukelittomasti, kun uusi ilmanvaihtokone on asennettu ja ilmanvaihto on säädetty talollemme sopivaksi. Oi että tuo uus kone on ihana! Sen tasainen hurina on balsamia mun haavoille. Luulen, että vain joku muu ilmanvaihto-ongelmaisen hometalomankelin läpikäynyt pöllö voi ymmärtää tämän tunteen.  

Kyseessä on myös ihan älyttömän älykäs laite! Koneessa on valmiina neljä eri profiilia erilaisiin ilmanvaihtotarpeisiin. Lisäksi se "haistelee" itse sisäilman kosteutta ja tehostaa ilmanvaihtoa tarpeen mukaan. Näitä kaikkia asetuksia voi muokata helposti. Ei tosin ole tarvetta niihin nyt kajota. Koneen voi kytkeä myös verkkoon ja olikohan siinä joku etäkäyttömahdollisuuskin olemassa, en ole vielä perehtynyt asiaan. Ei tässä kotisohvalla möllötellessä tarvitse vielä murehtia sellaisia. Matkoille tuskin poistumme tämän urakan jäljiltä ihan heti. Siitä pitää huolen kilometrien pituiset velat, joihin saa palkkansa osoittaa ainakin seuraavat 25 vuotta. 


Tänään on suvivirret tai muut kulttuuriin sopivat laulut lauleltu ja lapsoset on päästetty kirmaamaan kesälaitumille. Ruuhkavuosiperheessä se tarkoittaa lisääntynyttä kauppa-, ruoka- ja tiskirallia, mutta onpahan meillä ainakin hieno ja tilava keittiö missä kokata. Keittiö on yhtä liesituulettimen osaa ja paria vedintä vaille valmis, mutta kunhan ne saadaan paikoilleen niin keittiökin on valmis blogissa esiteltäväksi. 😊 

Rentoa viikonloppua! 🌞
PS: Mieskin on jo alkanut luonnostella blogitekstiään, joten perästä kuuluu. Pysytääs linjoilla! 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mistä kaikki alkoi?

Home, so sweet! Tammikuu 2017. Blogin kirjoittaminen meidän hometaloprosessista on ollut mielessä jo pitkään, mutta sen aloittamiseen ...