sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Remppaa ja onnistumisen kokemuksia: alapohjan tuuletus


Elämäni hometalon ostaneena vol. 29816283945: Pientä remppaa, tuulettuva alapohja

Kyllä on saanut taas talon asioita murehtia, mutta toivoa on, että ratkaisu hajuhaittaan olisi nyt tässä. 👍

Alapohjasta on siis leijaillut lemua, VAIKKA kaikki vaurioitunut materiaali pitäisi olla poistettu ja VAIKKA kaiken suunnitteluun käytettiin ihan hemmetisti aikaa, vaivaa ja rahaa. Opetus: älä ikinä usko ja luota mihinkään tai kehenkään. Edestäsi löydät kuitenkin.

Fakta on se, että talo on korjattu niillä tiedoilla ja ohjeilla, joita viisaammat ovat meille antaneet. Lopputulos ei silti ollut sitä mitä odotimme, mutta kukaanhan ei voi koskaan luvata, että hometalo tulee kerralla tai monellakaan kuntoon.

Fakta on myös se, että olemme asuneet talossamme vuoden evakkoretken jälkeen yli 9 kuukautta ja asumme yhä. Kaikki ei siten ole mennyt pieleen.

Hajuhaitta alkoi antaa ensimmäisiä merkkejä kesän vaihtuessa alkusyksyyn ja voimistui ilmojen viiletessä. Haju paikallistui pääosin kantavien väliseinärunkojen ja lattian liitoskohtiin, jolloin selvisi, että liitoksissa on epätiiveyttä. Niitä on jälkikäteen yritetty tiivistää rakenteita rikkomatta, mutta haju ei ole täysin kadonnut, koska se on aina on löytänyt uuden reitin.

Olen ollut yhteydessä ongelman tiimoilta moneenkin suuntaan, kunnes keksin lähestyä erästä paljon kehuttua rakennusterveysasiantuntijaa. Hän paneutui antamiini tietoihin talon historiasta ja korjaustavasta ja ehdotti kokeiltavaksi alapohjaan asennettavaa "tuuletusta". Lisäksi hän vinkkasi tekijää, joka voisi tarvittavat toimenpiteet suorittaa. Nämä on nyt tehty (ensin kokeiluversio ja sen jälkeen pysyvä) ja korjaustapa vaikuttaisi toimivalta. 👍👍👍


Putki alhaalta ylös ja tuuletus ulos

Putki vaatehuoneessa.
Käytännössä siis alapohjaan on nyt porattu halkaisijaltaan 100mm reikä läpi betonin ja eristeiden. Betonin ja xps-eristeiden alla on 70mm kerros lasimurskaa, jonka alla on talon alkuperäinen pohjalaatta, jonka pinta jyrsittiin remontin yhteydessä.

Tarkastusreikä takan edustalla.
(Pohjalaattaan on talon tutkimusten yhteydessä tehty porareikämittaukset, joiden perusteella oletus kapillaarisesta kosteudennoususta kumottiin ja talon alapohjan mikrobivaurion todettiin aiheutuneen muista seikoista. Betonilaatta ei siis ollut märkä, eikä sen piikkausta nähty tarpeelliseksi. Oletettavasti tuohon laattaan on kuitenkin jäänyt tunkkaista hajua, mikä on nyt muodostunut ongelmaksi sen löytäessä reitin alapohjasta huoneilmaan. On mahdollista, että hajua tulee myös kiviseinästä, joka kulkee keittiön ja takkahuoneen sekä kodinhoitohuoneen ja pesutilojen välissä. Sen alaosassa on tiilirakenne, joka on voinut huokoisena materiaalina imeä hajua itseensä.)

Alapohjaan asennettu putki vietiin yläpohjaan asti ja sieltä päätylaudoituksesta ulos. Näin meillä on yhteys alapohjasta ulos. Kanava ilmastoituu kanavapuhaltimella, jonka avulla alapohjaan on luotu alipaine. Alapohjan alipaine on mitattu takkahuoneeseen poratusta tarkastusreiästä, mistä voidaan myös todeta ilman liikkuvuus alapohjassa. Onneksi lasimurska on kevyttä ja ilma vaikuttaisi kiertävän hyvin.

Nyt alapohja hengittää suoraan ulos, eikä asuintilan ilmanvaihto ota korvausilmaa alapohjarakenteesta. Nerokasta, eikö totta. 😊 
 
Alapohjaan porattava reikä ja tuuletusputken asennus oli helpoin tehdä vaatehuoneeseen, koska siellä ei ole lattialämmitystä, kuten muissa huoneissa. Vaatehuoneessa tuo putki ei myöskään aiheuta suuremmin esteettistä haittaa tai ole muutenkaan sijainniltaan ongelmallinen. Näiden toimenpiteiden ajaksi vaatehuone tyhjennettiin kaikesta tavarasta ja vaatteista. Tällä hetkellä vaatehuone on hyvin riisuttu malli, sillä siellä ei ole laminaattejakaan lattiassa. Teen vaatehuoneeseen vielä kunnon siivoukset kaikille pinnoille ja hankimme sinne kokonaan uudet laminaatit lattiaan.  


Tarpeellinen korjaus

Ei ole epäselvää, etteikö taloa vaivannut haju olisi ollut peräisin alapohjarakenteesta. Sen voi helposti todeta haistamalla alapohjan tuuletusputkesta tulevaa ilmaa. En tiedä, lakkaako tuo haju koskaan, mutta pääasia on se, että se menee nyt ulos eikä sisään. 

Remontin aikana, kun kaikki vaurioitunut materiaali ja paljon muutakin oli poistettu, talossa ei haissut tunkkaiselta, mistä syystä tämä hajuhaitta tuli meille karmivana yllätyksenä. Viimeistään nyt on tullut erittäin selväksi, että homekorjaukset ovat haastavia. Tarvitaan yhä enemmän osaamista ja tietoa.

Olen halunnut kirjoittaa hometaloprojektistamme blogia paitsi itsekkäistä syistä (pään tuuletus), myös kokemuksen jakamiseksi. Olkoon meidän karikot niitä esimerkkejä, joihin on hyvä varautua ryhtyessään moiseen hulluuteen kuin hometalon korjaus.

En edelleenkään näe, että meillä olisi ollut parempiakaan vaihtoehtoja kuin talon korjaus. Jos emme olisi ryhtyneet talon laajamittaiseen korjaamiseen, asuisimme todennäköisesti edelleen väistötiloissa ja talo vain nököttäisi tyhjillään. Ei meillä ainakaan olisi ollut varaa taloa purkaa ja uutta rakentaa. En myöskään näe parempana vaihtoehtona sitä, että olisimme jääneet asumaan pieneen vuokra-asuntoon ja antaneet talon vain olla. Lainaa oli niin paljon ja sitä olisi pitänyt lyhentää kuitenkin. 



Ulostuuletus.


Talojen moninaiset tuoksut

Juuri nyt tuntuu hyvältä. Voisiko olla totta, että parhaassa tapauksessa tämä mua ainakin puoli vuotta enemmän tai vähemmän jäytänyt huoli, pelko, stressi ja jopa ahdistus olisi voinut saanut päätöksensä? Tuntuu omituiselta. En tiedä uskaltaako tätä vielä edes uskoa todeksi, että talo alkaisi olla hajuton. Niin hajuton kuin nyt 34 vuotta vanha isot korjaukset läpikäynyt talo voi olla. Vähähajuiseen lienee tyytyminen. Tuo alapohjan lemu on ainakin tällä erää, vihdoinkin, loppunut. 👍 Olen ollut niin huolissani, voiko se aiheuttaa meille terveyshaittaa. 

Homealtistuneen vaivaksi jää usein raivostuttavan herkkä hajuaisti. En muista altistumiseni jälkeen useinkaan käyneeni talossa, missä ei haisisi miltään. Lähes aina aistin jonkinlaisen hajun, uudemmissakin kohteissa. Ei se haju ole aina paha, se voi olla hyväkin. Eikä se tarkoita aina vaaraa. Haistan myös pesuaineita yms hajusteita, mutta en ole niille onneksi kovin herkkä. 

Vielä odotellaan laskua viimeisimmistä korjauksista. Niin, tämä alapohjan tuuletuskaan ei luonnollisesti ilmaiseksi meille ilmestynyt. Nelinumeroiseen loppusummaan on varauduttu, mutta jos tässä on hajuttomaksi tekevä ratkaisu, se on pieni hinta siitä. Ja mielenrauhasta. Ja onpahan taas ens vuodelle haettavissa kotitalousvähennyksiä. Sehän on ollut näinä vuosina vuoden paras hetki. 😅

torstai 28. helmikuuta 2019

Hajun psykologiaa

Joskus kaikki tuntuu tältä.

Blogitauko on venynyt aika pitkäksi, mutta ajattelin nyt kirjoitella kuulumisia, kun niitä on jotkut kyselleet. Tuntuu muuten mukavalta saada yhteydenottoja, tsemppejä ja vertaistukea. Kiitos paljon niistä! 😊 Blogin kirjoittamattomuus on ollut tietoinen valinta. Olen ottanut etäisyyttä koko aiheeseen, nääs.

No arvatkaas tuliko talo kuntoon edellisten toimenpiteiden myötä? Eipä tietenkään. Vaatisi perusteellisempaa purkua, että saisi näkyviin kaikki työstettävät linjat. Ja tiivistämiseen olisi käytettävissä monenlaisia tapoja. Mielellään joo nämä hommat olisi pitänyt tehdä ennen väliseiniä ja lattioita, jos silloinkaan. Tällaista ongelmaa ei todellakaan pitänyt tulla. No, ei tuo tehty työ täysin hukkaan mennyt (hajukohtia on vähemmän), mutta ei se kyllä kaikkia ongelmia poistanutkaan, joten edelleen on vaiheessa tämä torppa.



Konsultaatio ja seuraava etappi

Paljon olen keskittynyt muihin asioihin, ihan tietoisesti, ja antanut talon olla niin kuin se on. Sitten välillä kun haju on voimakkaampi ja se tunkeutuu tajuntaan, aktivoidun asian kanssa ja otan jonkun askeleen eteenpäin. Olen ollut yhteydessä kahteen rakennusterveysasiantuntijaan ja suunnitelmia on tehty seuraavalle etapille. Ei tämän vissiin pitäisi edelleenkään ihan tuhoon tuomittu torppa olla. Tulemme kokeilemaan ongelmaan toisenlaista lähestymistapaa, saapa nähdä löytyykö ratkaisu sen myötä. Vielä ei ole lyöty lukkoon mitään, mutta toivoa antavia suunnitelmia on. Kerron lisää aikanaan. Mitään hirveän radikaaleja toimenpiteitä ei ole luvassa, joten ei tästä ainakaan tällä tietoa ole uutta evakkoreissua tulossa. Toki, jos on osoitettavissa että talossa on terveyshaitta, olen samantien valmis ottamaan kakarat kainaloon ja lähtemään vaikka telttaan. Ei se evakkoelämä niin kamalaa ollut, ettenkö tekisi sitä uudelleen, jos se olisi välttämätöntä. Terveys edellä! Toistaiseksi ei ole tullut esiin sellaista oiretta, minkä voisi suoraan yhdistää talomme sisäilmaan. Sairastelua tulee ja menee, kuten koululaisilla on tullut ja mennyt aina.

Ajoittain siirrän taloasiat pois mielestä ja se onnistuu parhaiten silloin, kun "hankin elämän" eli teen jotain mielekästä ja mukavaa, mielellään kodin ulkopuolella. Olen mm. uhmannut alentunutta rasituksensietoani hiihtämällä kuin heikkopäinen sekä tehnyt pieniä reissuja kotimaassa ja oikein peräti Tallinnassa saakka. Elämääni on tullut myös muita virkistäviä asioita.

Se, että teen mukavia juttuja ja nautin elämästä, ei valitettavasti poista talon ongelmia. Pään piilottaminen pensaaseen ei poista epätiivistä väliseinälinjaa ja siitä aiheutuvaa hajuhaittaa. Pyrkimys hajuhaitan poistamiseen vaatii aktiivisia toimenpiteitä. Senhän mä jo osaankin - olla salapoliisi, tutkija, selvittelijä, ajattelija, yhteydenottaja, viestin välittäjä, tiedottaja, kirjanpitäjä, pankkiiri. Joskus tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että otan lopputilin tästä talosta. Lähden maailmalle ja palaan vasta kun ongelma on korjattu, että adios vaan, ilmoitelkaa kun voin tulla takaisin. Hetkittäin nousee raivoa ja vihaa ja surua siitä, että tämä talo ei anna meidän vain olla ja elää elämäämme rauhassa. Katkeraksi en silti halua ruveta. Minähän en anna tämän talon viedä mun elämäniloa. Yrittäköön vaan, vielä riittää paukkuja taistella vastaan.



Vika seinälinjojen tai korvien välissä

Tätä tilannetta on varmasti vaikea ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut. Meillä on tällä hetkellä tiedossa falskaava väliseinä ja osassa taloa hajuhaittaa. Varsinaisesta terveyshaitasta ei ole tietoa. On helppo ajatella, että suurentelen ongelmaa, ja että taitaa olla ainut ongelma tämän rouvan korvien välissä, kun ottaa pienen hajunlemahduksen noin raskaasti.

Asia ei ole kuitenkaan ihan niin yksinkertainen. Kun on elänyt raskaan prosessin epäonnisista talokaupoista tähän pisteeseen ja maksanut siitä kaikesta terveydellään ja hervottomalla määrällä rahaa (velkaa), olisin suonut itselleni ja perheelleni harmittoman tulevaisuuden tässä talossa. Epämiellyttävän hajun aistiminen horjuttaa isosti turvallisuudentunnettani ja luottamustani siihen, että talo on kunnossa ja että olemme turvassa. Olen leijonaemo ja vastaan niistä olosuhteista mitkä lapsilleni luon, enkä halua altistaa heitä sisäilmaongelmille omassa kodissamme. Tarvitsen varmuuden siitä, että remontti on onnistunut. Mun puolesta aikuiset ihmiset asukoot miten tahtoo, jos se on heidän oma valintansa ja he tietävät mitä tekevät.  Mutta tässä ei ole kyse pelkästään aikuisista. 

Hajun aistiminen on myös hyvin subjektiivinen kokemus. Osa meillä asuvista ja vierailevista haistaa tuon hajun, mutta osa sanoo, ettei haista mitään. On siten ihan mahdollista, että joku muu voisi täällä asua ihan tyytyväisenä. Minä en valitettavasti lukeudu heihin.



Mikä auttaisi?

No raha tietenkin. Rahalla tämä olisi ratkaistavissa varsin helposti, uskoisin. Jos riihikuivaa rahaa tulvisi ehtymättömänä virtana (eikä siis kyse olisi velasta) ja tietäisin että se ei lopu kesken, voisin ajatella toimivani seuraavalla tavalla: muutto vuokra-asuntoon, tukko rahaa rta:lle korjauksen suunnittelusta ja valvonnasta, parhaan ikinä remppamiehen palkkaus avaimet käteen -periaatteella ja sitten vaan chillailemaan evakkokotiin ja odottelemaan milloin on valmista. Alapohjan voisi purkaa ja tehdä uudelleen. Vaatisi väliseinien ja kiintokalusteidenkin purkamisen, mutta ei se mitään, rahasta kun ei olisi pulaa, niin hommahan vain tapahtuisi ja itse saisi kaivaa nenää kotosohvalla. Mieheni ei myöskään, todellakaan, joutuisi olemaan talolla rakennushommissa, vaan hän istuisi vieressäni sohvalla kaivamassa omaa nenäänsä.

Näihin haaveisiin, näihin tunnelmiin. 😎



Mistä kaikki alkoi?

Home, so sweet! Tammikuu 2017. Blogin kirjoittaminen meidän hometaloprosessista on ollut mielessä jo pitkään, mutta sen aloittamiseen ...